Toinen puoliaika alkoi K-Pallon kannalta epäonnisesti, kun Tomi
Gronoffin purku epäonnistui ja KUF:in pelaaja sai viimeistellä liian
vapaasti KUF:in 2-1 johtoon. Tämän jälkeen molemmilla joukkueilla oli
tukku hyviä maalipaikkoja, joista etenkin Marko Mankisen Tomi
Gronoffille järjestämä läpiajo oli mainio. KUF:in maalivahti kuitenkin
tuli suoraan napit edellä Gronoffia koiville ja pallo karkasi tavoittamattomiin. Ottelun erotuomari ei tässä virhettä nähnyt ja näin KUF:in johto säilyi.

KUF:in vaarallisen hyökkäyksen jälkeen Marko Mankinen purki loistavasti
Tomi Reinikaiselle, joka yllätti kaukana hortoilleen KUF maalivahdin tarkalla vedollaan noin 30. metristä ja K-Pallon pelaajat saivat syyn huutaa maalihuutoa täyttä kurkkua, Kolpin vaiettessa. Vain muutama minuutti tästä ja Reinikaisella oli loistopaikka nousta ratkaisijaksi, mutta laukaus meni noin kymmenen senttiä KUF maalin ohi.

Ottelun todelliseksi ratkaisijaksi nousi kuitenkin tuomari, joka antoi Tomi Reinikaiselle suoran punaisen kortin, olkapää olkapäätä vastaan -tilanteessa. Syynä tähän oli kuulemma ruma taklaus selkään, mutta ottelupöytäkirjassa sen sijaan luki taklauksen tulleen rumasti jalkoihin.

Protestoinnista huolimatta K-Pallo sai pelata lopun ottelusta vajaamiehisenä ja KUF pääsikin pyörittämään vielä muutaman kerran vaarallisesti. Tuomarin uskomattomasta toiminnasta kertonee myös se, että toisella puoliajalla yliaikaa pelattiin jopa kymmenen minuuttia. Viimeiset kymmenen pelattiin luonnollisesti K-Pallon kenttäpuoliskolla ja pallon päätyessä K-Pallon hyökkääjälle peli vihellettiin päättyneeksi. Näin mitä erikoisempien vaiheiden jälkeen päädyttiin 2-2 tasapeliin.

Silmiinpistävää oli tuomarin lähes käsittämätön tuomitsemistyyli. Kun vastustajan hyökkääjä sylki Miika Heikkilää kasvoihin, tämän tuomio oli vain keltainen kortti selvän punaisen sijasta. Lisäksi KUF:in pelaajien pikkusikailulla ei ollut mitään rajaa, eikä erotuomari reagoinut siihen millään lailla. Näin ollen tämän ottelun voidaan sanoa tuntuneen lähes voitolta.

takaisin